Kuva­taide­akatemiasta valmistuvat taiteilijat tarjoavat auringossa haalistuvia teoksia ja elämyksiä hämärässä

EXHIBITION REVIEW
Sini Mononen
Helsingin sanomat
1 June 2023


Vielä ehtii Kuvan Kevääseen, joka on katsaus 43 valmistuvan taiteilijan työskentelyyn.

“SEISON Kuvataideakatemian Mylly-rakennuksen ylimmän kerroksen vintin parvella ja yritän päättää rullaanko vai taittelenko kuitin taskuuni. Kyse on Ida Stenrosin teoksesta Tässä oli joskus teosteksti, mutta se on haalistunut pois (2023).

Kyseessä ei oikeastaan ole kuitenkaan pelkkä kuitti, vaan performanssi: siinä missä taitoksia tulee varoa, kuitti on hyvä altistaa kemikaaleille, rasvalle ja valolle. Lopulta se kannattaa myös taittaa. Ajan myötä kuitissa oleva kuva haalistuu ja katoaa kokonaan.

KUVATAIDEAKATEMIASTA valmistuvien maistereiden lopputyönäyttely Kuvan Kevät jättää itsestään kevyen ja ilmavan muistijäljen. Stenrosin teos on esimerkki valmistuvien maistereiden herkästä otteesta, jossa suuren ja raskaan sijaan tehdään oivaltavaa, leikkisää, haurasta ja katoavaa.

Ryhmänäyttely on eräänlainen tienristeys.

Varsinaista yhteen kokoavaa linjaa näyttelyssä ei ole, eikä sitä myöskään tarvita. Yhteensä 43 taiteilijan ryhmänäyttely on eräänlainen tienristeys, jossa voi kurkistaa, minkä äärelle opiskelijat ovat valmistumisensa hetkellä pysähtyneet.”

---

Betoning på kroppen när blivande konstmagistrar ställer ut

CRITIQUE
Camilla Granbacka
HUFVUDSTADSBLADET
16 May 2023


Bildkonstakademins studerande synar det kroppsliga, gemenskap och identitet, skriver HBL:s recensent.

Mittemot uttrycks det kroppsli- sorg ga på ett helt annat sätt i Laura Lowes enorma och skrovliga mål- ärer ningar som får liv via betraktarens mare egna rörelser. Ljuset tar fram struk ncer turer och färgspel i de annars dunkla målningarna.

---

---

Laura Lowe löysi inspiroitui hämeenlinnalaisesta 1950-luvun kasviosta

EXHIBITION REVIEW
Riikka Helenius
Hämeen Sanomat
23 November 2022


Helsinkiläistaiteilija yhdistää töissään takuhon-tekniikkaa ja kollaasimaisia elementtejä.

Galleria Paperihuoneessa on esillä helsinkiläisen taidemaalarin ja puupiirtäjän Laura Lowen Memento mori -niminen näyttely. Näyttely sai alkunsa Lowen nettikirpputorilta löytämästä hämeenlinnalaisesta 1950-luvun kasviosta. Taiteilija yhdisti teoksiinsa kollaasimaisia elementtejä kasvion prässätyistä kasveista. Aikaan, muutokseen ja kuolevaisuuteen liittyvät ajatukset ruumiillistuvat Laura Lowen utuun katoavissa kasveissa. 

Esillä on 15 luontoaiheista teosta; maalauksia ja grafiikan töitä, joista osa on toteutettu harvinaisella takuhon-menetelmällä. Lowe kertoo näyttelytiedotteessaan äitinsä sairastaneen vuosi sitten rintasyövän. Tämä sai taiteilijan pohtimaan elämän katoavaisuutta ja kuolemaa, mistä juontuu myös näyttelyn nimi Memento mori.

Aikaan, muutokseen ja kuolevaisuuteen liittyvät ajatukset ruumiillistuvat näyttelyn utuun katoavien rantaniittyjen kasveissa. Lowen teokset ovat herkkiä, vähäeleisiä ja hienovaraisesti rakennettuja. Lähempi tarkastelu paljastaa myös jännittäviä yksityiskohtia. Teosten pinnalta ja reunoilta löytyy taiteilijan biomuovista 3D-tulosteena toteuttamia mustia ja valkoisia japanilaisia hyönteisiä.

Lowe kertoo olevansa tällä hetkellä ainoa takuhon-tekniikkaa käyttävä suomalaistaiteilija. Takuhon-hierrevedos on Kiinasta ja Japanista peräisin oleva grafiikanmenetelmä, jossa kopioitavan pinnan päälle asetetaan kostea paperi ja kuva hierotaan paperiin mustetyynyllä takapuolelta. Tekniikka on ollut käytössä Kiinassa ja Japanissa 600-luvulta lähtien. Sitä käytettiin muun muassa Zen-temppeleissä, joissa painettiin pyhiinvaeltajille muistoksi osia temppelin reliefistä. Lowe tutustui tekniikkaa paikallisen mestarin opastuksella opiskellessaan Japanissa.

Lowe on Kuvataideakatemiassa maisteritutkintoa viimeistelevä taidemaalari. Hänellä on aikaisempi japanologian tutkinto Leedsin yliopistosta. Paperihuoneelle taiteilija päätyi hämäläisten sukujuurtensa myötä. Lowe on Hattulasta kotoisin olleen Jaakko Juteinin (1781–1855) sukua.



“Yksi Japanista oppia hakenut taiteilija on Laura Heinonen. Hän opiskeli pari vuotta sitten puupiirrosta Kiotossa. Tuona aikana hänelle selvisivät ne monet yhteydet, jotka taiteellamme itään edelleenkin on. Yksi on samankaltainen suhde luontoon, toinen pelkistämisen taito, joka etenkin grafiikassa tulee esiin.

Heinosen puupiirrokset ovat herkkiä ja hienovaraisesti, ellei peräti hienostuneesti rakennettuja. Ne ovat maisemia Japanista ja Suomesta, aina ei oikeastaan erota kummasta maasta on kysymys. Näyttelyn nimi on Samoilua, ja teoksissa vaelletaankin erilaisissa maisemissa, järvien rannoilla ja luonnonsuojelualueiden pitkospuilla. Vaeltajia ei tosin näy. Monin tavoin sympaattinen näyttely.”